Stray

@Rangitoto

Tänään ostin bussipassin. Vaikka olen aivan sairaan innoissani huomenna alkavasta pohjoissaaren tutkimusmatkasta, on silti vähän luovuttajan fiilis. Mukavuudenhaluisena kuoppasin ajatuksen rämästä mutta omasta autosta jolla reissaisin niin pitkään kuin se jaksaa kantaa, vapaana, itsenäisenä ja ilman päämäärää. Leikittelin jopa ajatuksella että pyöräilisin paikasta toiseen. Rinkka kuitenkin painaa sen verran että lienee parempi jättää tuo kokemus seuraaville reissuille. Lentäminen oli poissuljettu vaihtoehto alusta saakka, kasvihuonetta on lämmitetty jo ihan tarpeeksi lentämällä Suomesta toiselle puolen maailmaa.  Oli pakko valita bussin ja auton väliltä; löin plussat ja miinukset pöytään ja katsoin kumpi  jää voitolle.

Avaintekijöinä tässä kisassa oli raha, mahdollisuudet, tunnelma ja sosisaalisuus. Bussipassia karsastin alun perin siksi, että se on askelta lähempänä pakettimatkailua koska joku on valmiiksi jo päättänyt mitkä paikat ovat näkemisen arvoisia. Se on kuitenkin halvahko ja helppo tapa matkustaa. Lisäksi joka kerta kun hyppää bussiin, on kyydissä parikymmentä potentiaalista ystävää. Nää passit on tosi suosittuja reppureissaajien keskuudessa joten retkeilymieltä ei varmasti näiltä reissuilta puutu.

Autolla roadtrippaamisessa olis kuitenkin se romantisoitu fiilis vapaudesta ja mahdollisuuksista. Todellisuudessa kuitenkin yksinään ajeleminen on siistiä ensimmäiset kaksi tuntia, sitten alkaa puuduttaa. Mahdollisesti päätyisin tilastoihin tyhmänä skandinaavina joka ei hallitse vasemmanpuoleista liikennettä, ja voi luoja sitä stressiä kun maasta lähtiessä autosta pitäisi päästä eroon mahdollisimman vähillä tappioilla. Joten, tehköön tämä minusta kuinka hedonisti-turistin tahansa, hankin bussipassin joka kattaa lähes koko maan. Ei kuitenkaan kaikkea. Passin ulkopuolelle jäävät alueet jääkööt onneni nojaan, ehkä löydän matkakumppanin matkan varrelta jonka kanssa vuokrata auto ja siten myös täyttää ehdan travellerin ominaisuudet. Win-win.

Parhaat pancakesit ikinä! Söin kaksi kerralla. Nyt sattuu.

Reissussa ollessani olen todennut että riemu löytyy odottamattomista paikoista. Odotusten vastaisesti Auckland, joka reilun viikon on kotina toiminut, oli varsin miellyttävä ja aktiivinen kokemus. Jos en olisi kaupunkia kokenut juuri silloin kun sen koin tai käynyt juuri niissä paikoissa kun kävin, olisi mahdollisesti jäänyt nauramatta hostellin lattialla niin pitkään että se tuottaa fyysistä kipua, puhelimessa olisi vähemmän tai ainakin eri ihmisten numeroita eikä baarissa olisi tullut voitettua teepannullista alkoholia. Eiköhän linikka täynnä reissaajia lupaa vähintään yhtä paljon kokemuksia.

@Rangitoto island
Luulin että tulivuorisaarella olis näkynyt sulaa laavaa (what, it could happen!) mutta olihan noi kivetkin ihan siistejä.