Califonia

Olen unohtanut kirjotella postikortteja, anteeksi. Syyt on hyvät: kaksi viikkoa Kaliforniassa ylitti  odotukset, ja no, olen nyt takaisin kotona. Seikka mitä puran joku toinen kerta, nyt mainintaa Losin ja San Franin seikkailuista.

Kalifornia alkoi LA Pridellä. Viikonlopun aikaan mut adoptoitiin useaan sateenkaariperheeseen, olin jatkoilla överirikkaan muijan huvilassa ja join vadelman makuista olutta. Los Angeles on vaihteleva, tasainen, rikas ja köyhä. Ihan jokainen sieltä löytää oman mestansa. Pidin majaa kahdessa paikassa: West Hollywoodissa ja Venice Beachilla. Yhteensä kuusi päivää Losissa viettäneenä en kovin vakuuttunut paikan mentaliteetista ole - miksi kutsua itseään kaupungiksi jos alueiden välillä on tunnin verran pelkkää viisitoistakaistaista moottoritietä.

Viime viikon tiistaina köröteltiin bussilla 8 tuntia pohjoisemmaksi San Franciscoon joka vei sydämen, kielen ja mielen mennessään. Kaunis kaupunki uniikkeine kaupunginosineen jotka julistaa kilpaa kaikenkirjavan rakkauden nimeen. Pyöräiltiin kaksi päivää ristiinsä ja paloin ensimmäistä kertaa auringossa. Mut vietiin nudistirannalle, pidettiin paljubileet ghetoimmalla alueella missä olen vieraillut ja päivittäin odotettiin malttamattomana happy hourin alkua.  Ensimmäistä kertaa reissun aikana vaihdoin hostellia turvattoman olon takia kun huonetoverilta varastettiin rahat lukitusta lokerosta ja paikalliset päivitteli alueen huumekartellia. Kodittomia Kaliforniassa on enemmän kuin sielu olisi sietänyt, mutta näinpä jokusen kerran niiden puhaltelevan saippuakuplia puistossa. Ei se elämä nii vakavaa oo.

 

Kaks viikkoa ei ole läheskään riittävä aika Kalifornialle, paljon jäi näkemättä mutta pääseehän sinne aina takasin.

Torstain ja perjantain aikana matkustin kymmenen tuhatta kilometriä ja palasin kotiin todistamaan juhannuksen yötöntä yötä. Olo on tyhjä ja elämä levällään.