keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Reissunjälkeinen masennus

No ei vaiteskaa! Luulitte jo. Nii luulin kyl mäkin.

Kotiinpaluu on sujunut hyvin. Alussa tuntui epätodelliselta, ei sen suhteen että oon nyt kotona helvetti sentään, vaan luulin etten oo ikinä missään ollutkaan. Valokuvat, arvet ja siskokin vakuutteli että tosiaan olin kahdeksan ja puoli kuukautta reissussa. 256 päivää poissa Suomesta. 30 eri osoitetta kolmessa eri valtiossa. 

Siat pellossa @ R&V
Tammikuu 2013

Reissuun lähtiessä suunnitelmia oli nolla, ja paniikki sata. Mut hyvähän siitä tuli, just noin. Elämässä yleensäkin luotan siihen että palaset kyllä loksahtelee paikalleen ihan niinkun universumi parhaaksi näkee.

Kun viettää yön yksin sairaalassa, on rahattomana vieraassa maassa ja hyppää vieraan auton kyytiin tavoitteena päästä toiselle puolen maata, voi sitten myöhemmin pulmatilanteessa mietiskellä että on sitä ennenkin selvitty ja vielä suunnilleen hengissä.

Lounastauko jossain Wellingtonin ja Taupon välissä
Toukokuu 2013

Eniten onnellinen oon ihmisistä jotka reissun aikana elämään asteli. Sain valtavan määrän ystäviä, kavereita, ihastuksia ja vihastuksia. Jotkut sai tajuamaan että ihminen on samanlainen ihan joka maailmankolkassa, ja jotkut todisti että olemassa on aivan helvetin hullua porukkaa. Mut se on ihan jees.

Ensimmäinen taival Rosemere-kotiin. Darrassa.
Joulukuu 2012

12 päivää Suomessa on ollut hyviä. Muodostettuani yhteyden uudelleen perheen ja vanhojen ystävien kanssa Keski-Suomessa, muutin takaisin Helsinkiin ettimään töitä. Reissusta olin lähettäny arviolta 50 työhakemusta, ja kaksi päivää kaupunkiin ilmestymisen jälkeen mulla oli töitä! Onni oli myös reilille lähtenyt kaveri joka tarjosi kämppäänsä hetkeksi lainaan kun enhän mä esim. sänkyä omista, mikä toki on aika oleellinen vaikka kimppakämppään olisin päässyt juhannuksen jälkeen muuttamaan.

@ San Francisco
Kesäkuu 2013


Etukäteen ehdin pelätä, että Suomeen palattuani olo olis kun kalalla joka merestä akvaarioon nakataan. Ahdistais, en tietäis miten päin olla ja kenen kanssa. Tää on kuitenkin ollut yllättävän kivutonta - saattaa olla että koska muuttokuorma Helsinkiin mahtui matkalaukkuun ja rinkkaan, kokemus mahdollisuuksista ja elämän keveydestä ei ole täysin tukahdutettuna. Nään tässä kesässä potentiaalia.

Nyt kiitän ja kumarran, sanon että jos reissuun lähtö epäilyttää niin vakuutan siellä olevan paljon yksinkertaisempiakin ihmisiä jotka pärjää ihan hyvin ja sitten poistun takavasemmalle. Moi.

Ensikosketus Suomeen juhannusyönä, takana 10 000 kilometriä vuorokauden sisällä.
Kesäkuu 2013

1 kommentti:

  1. omg en voi muuta sanoa! tää reissu kuulostaa kaikin puolin olleen aivan mieletön!

    ite oon välivuodelle jäänyt ja haluan suomesta hittoon.. valitettavasti tällaseen reissuun ei taida varaa ihan olla lentolippujenkaan puolesta, joten oon tyytynyt katselemaan hotellityötä briteistä, jotain vapaaehtoisduunia tai au paireilua euroopassa. saa nähdä, noissakin kaikissa tuntuu olevan paperisota jo niin monimutkainen. mut jonnekin haluan, varsinkin sun blogin selaamisen jälkeen!

    VastaaPoista