Namaste ja yksityiskohtia elämästä

Reissun aikaan on elintavat ja tottumukset heitellyt volttia ihan urakalla. Tottuttelin jakamaan huoneen keskimäärin viiden ihmisen kanssa ja nukkumaan korvatulpat päässä joka ikinen yö. Opin juomaan olutta ja potkuttelemaan longboardilla (joskus samanaikaisesti). Ranskaakin olen opetellut jokusen fraasin.

Viimeseen pariin viikkoon mahtuu muutama ekan kerran kokemus;

Otin nenäkorun. Naama on säästynyt lävistyksiltä tähän asti vaikka 14-vuotiaana olin kovasti sitä mieltä että mitä enemmän rautaa sen kauniimpi.

Söin simpukoita. Kasvissyöjälle ja ihan normaalille syöjällekin nuo epäilyttävät merenelävät on vaan jotain niin kummallista ettei ennen ole lautaselle päätynyt. Herkullisiahan ne näköjään on, mutta mielikuva säilyy samana. Epäilyttäviä.

Kävin joogatunnilla. Rakastuin nelkytasteisessa huoneessa venymiseen ja kurotteluun niin, että nyt kaduttaa etten koskaan ennen oo saanut raahatua peppuani joogaan.

Vaatteet ei mahdu päälle. Pari kuukautta sitten ostetut farkut on niin piukat ettei hengittämään pääse, liekö sillä oluella mitään tekemistä asian kanssa.. Että namaste vaan.

Olin menossa katsomaan rugby-peliä. Ihan oikeasti tosiaan oltiin menossa, mutta jostain syystä jäätiin hostellille. Note to self: never play drinking games with the Irish.

Eipä näissä ekoissa kerroissa paljoa kerskumisen varaa ole, mutta vajaata 50 tunnin työviikkoa alle minimipalkalla tehdessä ei elämä ole mitään kokemusten ilotulitusta joten iloittava on niistä tyhmimmistäkin asioista. Lähtölaskenta Wellingtonista poistumiseen on muuten alkanut, paluu reppureissaajan elämään odottaa parin-kolmen viikon päässä!