Melkein iskussa taas

Parin päivän koomaaminen ei ole antanut kovin paljoa tilaa sosialisoitumiselle, mutta korvaavat aktiviteetit ovat olleet sitäkin mielekkäämpiä. Näin toipilaana ei  juuri alkanut lyhytelokuvafestivaali olis voinut parempaan aikaan sattua. Hakeuduin kaupungin ulkopuolella sijaitsevaan vanhaan elokuvateatteriin jossa sai juoda viiniä ja  jonne oli tiensä löytänyt vain kourallinen ihmisiä. Siellä katseltiin seitsemän hyvin erilaista pätkää rakkaudesta, joista lemppariksi nousi kertomus espanjalaisesta haudankaivajasta.

Kulttuurieroksi huomasin, että täällä ei leffaillan kohokohta ole popparit vaan jäätelö. Tai sitten tapa oli vain ko. teatterin oma. Ihan symppis silti.

Tällä viikolla näin suomalaisia ensimmäistä kertaa sitten Christchurchin. Säikähdin kaupassa kuulemaani suomen kieltä niin paljon, etten yksinkertaisesti kyennyt mennä utelemaan millä asioilla sitä liikutaan tällä puolen maailmaa. Toivon, että ei-niin-huomaamaton tuijotukseni ja selässä ollut Fjällräven ei paljastanut kansallisuuttani.

Pahoittelut turhasta ja sisällöttömästä postauksesta, elämä on alkanut vaan vähän hitaasti viikonlopun tapaturman jälkeen. Kuviakaan en lataa, koska se veisi liikaa sitä 100MB nettiä jonka saan ilmaiseksi päivän aikana kirjastossa käyttää. Naurettava rajoitus.

EDIT: Päivä sai vähän potkua kun kävin varaamassa tatuointiajan

....YLIHUOMISELLE!!!!!!!!!!!

Edit2: Sori äiti ja iskä jos tää oli ensimmäinen kerta kun kuulette että aion ottaa tatuoinnin reissullani.