Jouluton kesä

Oon ollut rannalla, syönyt jäätelöä, uinut kauhunsekaisin tuntein meduusojen täyttämässä vedessä, polttanut paljaat jalkapohjani auringon paahtamalla asfaltilla, syönyt sushia ja paennut sisätiloihin keskipäivän kuumuutta. Mites teidän päivä on sujunut, näin neljä yötä ennen joulua?

"On se talvi jossain päin maailmaa tälläkin hetkellä" sanoin, kun kaveri valitti ettei ole koskaan ennen ollut flunssassa muutoin kuin talvisaikaan.

Meikä on nyt tullut siihen päätökseen, että mulle ei tänä vuonna tule joulua ollenkaan. (Aijoo, siitä syystä joulukortteja ei kannata kovin innokkaasti odotella, ei sillä ettäkö unohtanut olisin..) Joulumieli on kaukana vaikka kyllä täälläkin ihmiset ihan tosi kovasti näyttää yrittävän - katusoittajat on vaihtanut jouluveisuihin ja viime viikonloppuna törmäsin 25 känniseen joulupukiksi pukeutuneeseen mieheen, kuvamateriaalia toivottavasti myöhemmin. 

Juhlapyhät aion viettää ihan samaan malliin kuin arki täällä on tähänkin mennessä rullannut: syöden juoden nauraen ja nauttien. Huomenna lähden vajaaksi viikoksi Raglaniin jonne kokoontuu sekalainen joukko travellereita joihin olen matkan varrella tutustunut. 26. päivä suuntaan vastakkaiselle rannikolle Gisborneen, jossa odottaa viikko telttailua uudenvuoden festareilla. Suunnitelmat kuulostaa itsellekin kovin absurdilta, mutta tällä hetkellä en paljoa parempaa voisi toivoa. 

Parin viikon päästä palaan Wellingtoniin ihan oikeasti asettuakseni tänne, sain nimittäin töitä hostellista jossa oon viime viikon ollut! Asun ilmaseksi ja saan viikottain pientä palkkaa siitä että iltaisin päivystän hostellilla ja vastaan satunnaisiin puhelinsoittoihin. Eihän tuolla rikastumaan pääse, mutta luulenpa että pääkoppa pysyy paremmin kuoseissa kuin strippiklubilla työskennellessä jonka eräs samassa huoneessa asuva tyttö on valinnut.

Joka tapauksessa, haluan toivottaa kaikille tasapuolisesti onnellista joulua näiden Aucklandin katukuvaa marraskuun alusta asti koristaneiden viisimetristen muoviesineiden kera. Rauhaa ja rakkautta!

Telttailua pääkaupungissa

Ohopsansa niin vaan viikko vierähti ihan tuosta vain tekemättä mitään. Wellingtonissa vielä majaillaan ja aurinko paistaa, elämässä ei valittamista. Hollantilaisvahvistus, jonka kanssa oon pari viikkoa reissannut, lähtee huomenna eteläsaarelle ja ajattelin surustumisen sijaan juoda vähän viiniä ja kreisibailata hostellilla sen kanssa.

Mulla on muuten 14. hostelli menossa reissun alkamisen jälkeen. Hostellielämä on ehkä yks parhaista asioista tienpäällä olemisessa, miten muuten olisin huutonauranut intialaisen ja jenkkiläisen tyypin kanssa Big Bang Theorya katsellessa tai opetellut solmimaan rannekoruja värikkäistä naruista (pitääkin muuten tehdä yksi hollannin lipun väreissä ja antaa muistoksi). Tämänhetkisessä hostellihuoneessa on aika symppikset ovenkarmit:

Ylimpään lautaan oli merkattu myös Gandalf, kuinkas muutenkaan.

Keskiviikkoaamuna kello 03.15 käytiin katsomassa the Hobbit. Elokuvasta ei sen enempää mutta uskaltaisin väittää että nähtiin leffa ensimmäisen parin tuhannen ihmisen joukossa, toi oli toka näytös johon sai ostaa lippuja. Olihan se kokemus kerrakseen mennä elokuvateatteriin keskellä yötä ja yrittää pysyä hereillä kolme tuntia melkein pelkkää taistelua katsellen. Ihan varmuuden vuoksi yleisö taputti sekä ennen että jälkeen elokuvan.

Ostin viime viikolla teltan; halpa yöpyminen here I come! Nukuin siinä jo yhden testiyön ja liikenteen ääniä huomioimatta se on oikein kelpo tapa asua. Näin kaupungissa autot häiritsee kuitenkin sen verran että seuraavana aamuna pakkasin telttani odottamaan maaseudun rauhaa ja uudenvuoden R&V festareita.

1 hengen koti

Niin tosiaan, pääsin talkoolaiseksi Gisbornessa järjestettävälle festarille uudeksivuodeksi! Lippujen hinnat oli sen verran suolaset että en pistä pahakseni muutamaa työtuntia huippua festarikokemusta vastaan.

Oho nyt toveri Jeff tuli hakemaan mua kirjastolta, me mennään syömään maailman parasta sushia joka on puoleen hintaan aina kello neljän jälkeen! Laters!

Hitching bait

Viimein sain peppuni raahattua takas Wellingtoniin moikkaamaan vanhoja tuttuja (kuukausi on pitkä aika  - uskon että reppureissaajan aikakäsitys on sama kuin koirilla). Säästääksemme 27 dollaria bussilipussa päätettiin tuon kajahtaneen hollantilaisen kanssa liftata yli 300 kilometriä sadepäivänä. Minä toimin hitching baitina ja kuusi tuntia myöhemmin oltiinkin pääkaupungissa!

Helppoa kuin mikä mutta joojoo lupaan olla tekemättä samaa yksin.

Mordor

No nyt on ensimmäiset LotR-maisemat plakkarissa!


Maanantaina tehtiin yhden päivän vaellus, Tongariro Alpine crossing, ja koskaan en oo ollut niin ylpeä itestäni! Samoilla mestoilla on kuvattu Lord of the Ringsejä ja olo oli kuin Frodolla konsanaan kun kiivettiin ja käveltiin 7 tuntia järjettömässä tuulessa. 1886 metriä merenpinnan yläpuolella syödyt eväsleivät oli ehkä palkitsevin ateria ikinä. Lienee itsestäänselvää että maisemia ei saanut napattua valokuviin riittävän hyvin, mutta tässä muutama yritys:

Edustettuina Hollanti, Israel, Suomi ja Saksa

Pojat olis halunnut tehdä vielä ylimääräisen kolmen tunnin reissun kiivetäkseen Mt Ngauruhoelle aka Mount Doomille mutta äänestin jaloillani ja lähdin kävelemään parkkipaikkoja kohti kämmenen kokoiset rakot jaloissani. Rankka reissu mutta vaivansa väärti!


Viimeiset kolme viikkoa mun on pitänyt mennä takas Wellingtoniin ja hankkia työpaikka mutta sitten tapaankin aina hauskoja ihmisiä jossain muualla ja jumitun useaksi päiväksi tekemään kaikkea muuta kuin takaamaan taloudellista tilannettani. Olen kyllä aivan mielettömän kiitollinen kaikista ihmisistä jotka elämääni on kävellyt ja kokemuksista joita olen saanut. Taupossa toisena päivänä satuin olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja päädyin viettämään hulvattoman päivän kolmen israelilaisen, yhden brittiläisen ja yhden saksalaisen kanssa. Hostellilta 20 minuutin kävelymatkan päässä luonnon oma kuumalähde on ollut siitä lähtien joka päivän kohokohta, pari tuntia pienen vesiputouksen alla ei ole hullumpi tapa viettää aikaa. Vaikka tuo autuasta onkin, kolme kuukautta ilman päivääkään työtä on kutsunut myös Matin kukkaroon joten kai sitä kohta pitää alkaa miettimään niitä hedelmänpoimintahommia...

Siellä kotipuolessa taitaa huomenna olla pakollinen vapaapäivä, olkaa maltillisesti ja nauttikaa kaamoksesta!